Niin se vaan on, että usein kun yksi asia menee pieleen, muu seuraa perässä. Meillä hajosi auto pari viikkoa sitten. Samalla kun yritettiin selvittää kuinka pahasta viasta on kyse, meni yksi puhelinkin vaihtoon. Ihan vaan vihjeenä muille: kun korjaat autoa ja lähdet koeajolle, älä jätä puhelinta auton katolle. Ja ei, mä en ole tässä perheessä se joka korjaa autot. Tai jättää puhelimensa auton katolle.. Saman viikon olin myös ollut meidän tyttären kanssa kotona, kun oltiin molemmat flunssassa. Mulla on taipumusta tulla kipeäksi jos stressi käy liian kovaksi, ja niin siinä sitten kävikin että viikonloppua kohden pieni flunssa muuttui kunnon räkätaudiksi ja olo oli sen mukainen. Onneksi mulle sattui siihen kohtaan vapaapäiviä, enkä joutunut olemaan enää uudestaan pois töistä.
No, onneksi tuona samana päivänä sain kuitenkin kuulla jotain hyvääkin. Sain nimittäin kutsun työhaastatteluun. Valmistuin vuosi sitten merkonomiksi, ja tuolloin mulle tarjottiin vuoden määräaikaista sopimusta harjoittelupaikkaani. Se on nyt päättymässä, ja koska jo opiskeluaikana haaveilin toimistotyöstä, nyt päätin yrittää etsiä sellaista. Työhaastattelu osui meidän hääpäivälle, ja toivoin sen tuovan onnea. Ehkä (toivottavasti) se ei pelkästään siitä johtunut, mutta paikan sain silti! Oon niin innoissani! Tänään on viimeinen iltavuoro vanhassa työpaikassani, ja huomenna aloitan uudessa.
Syksy tuntuu olevan kaiken uuden aikaa. Kesäloman jälkeen kun palataan arkeen, se tuo aina jotain uutta tullessaan. Meillä tänä vuonna mun uuden työn lisäksi muun muassa yläasteen ja eskarin. Syksyssä on jotain puhdistavaa ja rauhoittavaa. Nautin kesälomasta lasten kanssa, mutta nautin myös pimenevistä syysilloista ja arjen pyörityksestä. Toisinaan enemmän, joskus vähän vähemmän. Nuorempana syksyn harmaus ja pimeys vain väsytti ja masensi. Nykyäänkin se vähän väsyttää, mutta siihen osaa ehkä suhtautua eri tavalla. Kynttilät palamaan, viltti päälle ja lapset kainaloon. Siinä on hyvä.
Kommentit
Lähetä kommentti