Mä olen meidän perheestä varmaan se, jolla on kestänyt kaikkein pisimpään tottua pikkukaupungin elämään. Muutimme melkein neljä vuotta sitten Helsingistä omaan lapsuuden kotikaupunkiini. Luulisi siis, että mulle se olisi ollut helpointa. Muistan elävästi, kun 8-vuotiaana istuin meidän pakettiauton etupenkillä vanhempieni välissä. Muuttokuorma Helsinkiin oli matkassa, ja koska oli lämmin kesäpäivä mulla oli keltainen lyhyt t-paita, joka oli silloin muotia. Oli silti niin kuuma, että hiki valui. Mua pelotti niin paljon, etten tuntenut oikeastaan mitään. Vielä ei ehkä pystynytkään ymmärtämään, kuinka suuri muutos oli edessä. Ja koska sukulaiset asuivat entisellä kotipaikkakunnallamme, palaisimme sinne kesän aikana vielä useita kertoja. Kävisin saaressa vanhojen luokkakavereiden kanssa, ja kulkisin edelleen saman pikkukaupungin katuja jäätelötötterö kädessäni. Melkein tasan kaksikymmentä vuotta myöhemmin pakkaan oman perheeni kanssa muuttokuormaa. Pari päivää aiemmin olemme viettäneet m