Siirry pääsisältöön

Liikuntaa ilman salia

Usein ajatellaan, että ainoa tapa kuntoilla "oikein" on mennä kuntosalille. Mä en ole oikein koskaan päässyt siihen hommaan mukaan. Olen kyllä omistanut enemmän kuin yhden salikortin, ja tänäkin talvena kävin muutaman kerran.
Liikkua voi niin monella eri tavalla, ja jokaisen pitäisi löytää se oma juttunsa. Silloin se ei tunnu velvollisuudelta, ja siitä saa enemmän irti.
Mä olen vihannut liikuntaa lapsesta asti. Kävin kiltisti baletissa, jumppakerhossa, taitoluistelussa, telinevoimistelussa ja koulun liikuntatunneilla. Mikään niistä ei tuntunut olevan mun juttu.
Mikä näitä kaikkia yhdistää, on varmasti ainakin se, että niissä on muitakin. En harrastanut koskaan mitään, missä olisi oltu yksin. Ja tämän jos olisi tajunnut tuolloin, ei olisi tarvinnut odottaa yli parikymppiseksi asti että kuin opin nauttimaan urheilemisesta.
Ensin aloitin lenkkeilemällä, sitten siirryin kotitreeneihin ja lopulta ulos jumpalle.
Ja vaikka huomaan myös salin hyödyt ja voin hyvin kuvitella tekeväni siellä esimerkiksi yhden treenin viikossa, ovat nuo mulle edelleen ne nautinnollisimmat tavat liikkua.

Esimerkiksi kotitreenejä pystyy hyvin tekemään ilman minkäänlaisia välineitä. Oman kehon paino riittää aika pitkälle, ja jos haluaa vaihtelua, niin kuminauhoja ym. saa hankittua kotiin muutamalla eurolla. Meiltä löytyy erilaisten kuminauhojen lisäksi käsipainoja, nilkkapainot, jumppamattoja, ja joku aika sitten olohuoneeseen laitettiin myös puolapuut.

Kotona jumppaamisessa on myös se hyvä puoli, että se on helppo hoitaa silloin, kun se parhaiten perheen aikatauluun sopii. Se oli myös ainoa tapa huolehtia riittävästä liikunnasta, kun olin vielä nuoremman lapsemme kanssa kotona pitkiä päiviä kahdestaan.

Nyt, kun koulut ja päiväkodit ovat suljettuna, olemme myös pitäneet lapsille liikuntatunteja. Viime viikolla kun sää oli mukavan keväinen, kävimme ulkona. Viime päivinä kun talvi jälleen yllätti, lapsetkin ovat jumpanneet kotona. Molemmat ovat pienestä asti seuranneet esimerkkiäni ja tehneet usein mukana muutenkin. Itse en koskaan saanut kotoa sellaista esimerkkiä, ja uskonkin että se on vaikuttanut tapaani suhtautua liikuntaan.

Erityisesti nyt, kun yleisiä paikkoja pitäisi koronan takia välttää, suosittelen ehdottomasti kokeilemaan kotitreenejä. Lisäksi riittävä ulkoilu pitää mielen virkeänä, niin itsellä kuin lapsillakin.


Kommentit

  1. Kotitreenit on kyllä hyvä, ja pystyy hyvin tekemään ilman välineitä. Nyt kun kuntosalit on kiinni pitääkin treenata kotona. Pyrin myös ulkoilemaan raittiin ilman takia. https://omasali.fi/kuntosaliyrittajaksi/

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tortillat broilerin jauhelihasta

Koska olen syönyt naudan jauhelihasta valmistettua ruokaa kyllästymiseen asti, olen nyt käyttänyt enemmän kanaa ja myös kanan jauhelihaa. Muutama päivä sitten tein itselleni siitä tortillatäytteen. Käytän usein ruokiin sitä, mitä sillä hetkellä kaapista löytyy. Niin tässäkin tapauksessa. Kuvan alla tän herkun ohje. broilerin jauhelihaa tomaattimurskaa/paseerattua tomaattia pakasteherneitä pakastemaissia valkosipulia tuoretta kurkkua tuoretta paprikaa vegaanista valkosipulikastiketta tortillapohjat Koska vehnä aiheuttaa mulle todella pahan ihottuman käsiin, olen syönyt nyt maissista tehtyjä tortillapohjia, joita löytyy ainakin Tescon valmistamana S-ryhmän kaupoista. Olen myös joskus jättänyt jauhelihan kokonaan pois, ja korvannut sen esimerkiksi kukkakaalilla tai parsakaalilla. Todella hyvää myös niin!

Ajatuksia asumisesta pikkukaupungissa

 Mä olen meidän perheestä varmaan se, jolla on kestänyt kaikkein pisimpään tottua pikkukaupungin elämään. Muutimme melkein neljä vuotta sitten Helsingistä omaan lapsuuden kotikaupunkiini. Luulisi siis, että mulle se olisi ollut helpointa.  Muistan elävästi, kun 8-vuotiaana istuin meidän pakettiauton etupenkillä vanhempieni välissä. Muuttokuorma Helsinkiin oli matkassa, ja koska oli lämmin kesäpäivä mulla oli keltainen lyhyt t-paita, joka oli silloin muotia. Oli silti niin kuuma, että hiki valui. Mua pelotti niin paljon, etten tuntenut oikeastaan mitään. Vielä ei ehkä pystynytkään ymmärtämään, kuinka suuri muutos oli edessä. Ja koska sukulaiset asuivat entisellä kotipaikkakunnallamme, palaisimme sinne kesän aikana vielä useita kertoja. Kävisin saaressa vanhojen luokkakavereiden kanssa, ja kulkisin edelleen saman pikkukaupungin katuja jäätelötötterö kädessäni.  Melkein tasan kaksikymmentä vuotta myöhemmin pakkaan oman perheeni kanssa muuttokuormaa. Pari päivää aiemmin olemme viettäneet m

Syksyn uudet kuviot

Niin se vaan on, että usein kun yksi asia menee pieleen, muu seuraa perässä. Meillä hajosi auto pari viikkoa sitten. Samalla kun yritettiin selvittää kuinka pahasta viasta on kyse, meni yksi puhelinkin vaihtoon. Ihan vaan vihjeenä muille: kun korjaat autoa ja lähdet koeajolle, älä jätä puhelinta auton katolle. Ja ei, mä en ole tässä perheessä se joka korjaa autot. Tai jättää puhelimensa auton katolle.. Saman viikon olin myös ollut meidän tyttären kanssa kotona, kun oltiin molemmat flunssassa. Mulla on taipumusta tulla kipeäksi jos stressi käy liian kovaksi, ja niin siinä sitten kävikin että viikonloppua kohden pieni flunssa muuttui kunnon räkätaudiksi ja olo oli sen mukainen. Onneksi mulle sattui siihen kohtaan vapaapäiviä, enkä joutunut olemaan enää uudestaan pois töistä.  No, onneksi tuona samana päivänä sain kuitenkin kuulla jotain hyvääkin. Sain nimittäin kutsun työhaastatteluun. Valmistuin vuosi sitten merkonomiksi, ja tuolloin mulle tarjottiin vuoden määräaikaista sopimusta harjo