Siirry pääsisältöön

Elämää koronapaniikin keskellä

Mulla on hyvin vahvoja mielipiteitä asioista, eikä tämä ympäri maailmaa riehuva koronavirus ole poikkeus. En kuitenkaan ala mielipiteitäni tässä sen enempää avaamaan, koska en koe että asiasta väitteleminen auttaa ketään. Otan asian vakavasti ja mielestäni kaikkien pitäisi.
Poikkeuksellinen tilanne kuitenkin vaikuttaa myös meidän perheeseen, sillä mä olen lasten kanssa flunssassa, ja siitä johtuen olemme linnoittautuneet kotiin. Itselläni tämä alkoi jo yli viikko sitten, ja koska olin silloin viettänyt paljon aikaa ihmisten kanssa joiden kotikaupungissa koronaa jo oli todettu, olen eristänyt itseni mahdollisimman hyvin kaikesta. Oltiin myös oltu juuri Apulannan keikalla Logomossa, jossa itse kiinnitin kyllä erityistä huomiota aivasteleviin ja yskiviin ihmisiin ympärilläni. 
Tilanteen vakavuudesta huolimatta haluan kertoa sen tuomista positiivisista vaikutuksista meidän elämään. Koska lapset ovat mun kanssa kotona, tulee väkisinkin vietettyä normaalia enemmän aikaa yhdessä. Kaupoissa käyminen tai esimerkiksi sisäleikkipaikat eivät myöskään ole vaihtoehto, joten yhteistä ulkoilua kuului erityisesti viikonloppuna meidän päiviin paljon. Kuumetta ei ole ollut meistä kenelläkään, joten raitis ilma ja kävelylenkit on tulleet tarpeeseen. 
Tää kaikki on saanut myös miettimään omaa elämää eri näkökulmasta. Mä olen todella kova stressaamaan asioita, ja viimeinen vuosi tai pari onkin vaikuttaneet muhun niin vahvasti, että se on näkynyt niin terveydessä kuin mielenterveydessäkin. Tämä kaikki kuitenkin menee niin paljon omien murheiden yli, että huomaan olevani rauhallisempi ja nauttivani normaaliakin enemmän ihan niistä arkisista asioista. Vielä ei tiedetä miten tilanne kehittyy, ja minkälaisia vaikutuksia sillä on meidän kaikkien elämään tulevaisuudessa. Sekin saa pysähtymään tähän hetkeen ja ottamaan kaiken irti pienistä asioista.
Me vietetään nyt ainakin tämä viikko kotona, ja odotetaan lisäohjeita. Mulla itselläni alkaisi työssäoppimisjakso ensi viikolla, mutta juuri nyt en jaksa stressata edes sitä. Tää vaikuttaa niin monen muunkin elämään, että se valmistunko koulusta tänä keväänä vai ensi syksynä ei juuri nyt tunnu kovin merkitykselliseltä. Mulla on niin paljon muitakin suunnitelmia, joita aion alkaa toteuttamaan kunhan tästä selvitään. Tämä jos mikä on muistutus siitä, että ei pidä odottaa. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tortillat broilerin jauhelihasta

Koska olen syönyt naudan jauhelihasta valmistettua ruokaa kyllästymiseen asti, olen nyt käyttänyt enemmän kanaa ja myös kanan jauhelihaa. Muutama päivä sitten tein itselleni siitä tortillatäytteen. Käytän usein ruokiin sitä, mitä sillä hetkellä kaapista löytyy. Niin tässäkin tapauksessa. Kuvan alla tän herkun ohje. broilerin jauhelihaa tomaattimurskaa/paseerattua tomaattia pakasteherneitä pakastemaissia valkosipulia tuoretta kurkkua tuoretta paprikaa vegaanista valkosipulikastiketta tortillapohjat Koska vehnä aiheuttaa mulle todella pahan ihottuman käsiin, olen syönyt nyt maissista tehtyjä tortillapohjia, joita löytyy ainakin Tescon valmistamana S-ryhmän kaupoista. Olen myös joskus jättänyt jauhelihan kokonaan pois, ja korvannut sen esimerkiksi kukkakaalilla tai parsakaalilla. Todella hyvää myös niin!

Ajatuksia asumisesta pikkukaupungissa

 Mä olen meidän perheestä varmaan se, jolla on kestänyt kaikkein pisimpään tottua pikkukaupungin elämään. Muutimme melkein neljä vuotta sitten Helsingistä omaan lapsuuden kotikaupunkiini. Luulisi siis, että mulle se olisi ollut helpointa.  Muistan elävästi, kun 8-vuotiaana istuin meidän pakettiauton etupenkillä vanhempieni välissä. Muuttokuorma Helsinkiin oli matkassa, ja koska oli lämmin kesäpäivä mulla oli keltainen lyhyt t-paita, joka oli silloin muotia. Oli silti niin kuuma, että hiki valui. Mua pelotti niin paljon, etten tuntenut oikeastaan mitään. Vielä ei ehkä pystynytkään ymmärtämään, kuinka suuri muutos oli edessä. Ja koska sukulaiset asuivat entisellä kotipaikkakunnallamme, palaisimme sinne kesän aikana vielä useita kertoja. Kävisin saaressa vanhojen luokkakavereiden kanssa, ja kulkisin edelleen saman pikkukaupungin katuja jäätelötötterö kädessäni.  Melkein tasan kaksikymmentä vuotta myöhemmin pakkaan oman perheeni kanssa muuttokuormaa. Pari päivää aiemmin olemme viettäneet m

Oma blogi

Ajatus omasta blogista on ollut mielessä jo pitkään. Olen aina kirjoittanut paljon. Päiväkirjoja, kirjeitä, tarinoita ja niin edelleen. Usein on myös käynyt mielessä jotain asiaa pohdiskellessa, että tästähän mä voisin kirjoittaa jos mulla olisi se blogi. Mun elämä on tällä hetkellä myös tietyllä tavalla yksinäistä, eikä päivisin ole ketään jolle jakaa ajatuksia. Päivitän paljon Instagramia, mutta välillä ne mielessä pyörivät asiat on helpompi saada ulos kirjoittamalla. En väitä olevani blogin kirjoittamisessa välttämättä hyvä, kuten en myöskään väitä tietäväni kaikesta mitä tänne kirjoitan vaan tekstit ovat mun omia ja ajatuksia, näkemyksiä ja kokemuksia. Jos niistä on apua jollekin toisellekin, niin hienoa. Voisin kuvitella että aiheet tulevat pyörimään hyvinvoinnin, liikunnan, syömisen, perhe-elämän ja arjen sekä kaikkien näiden yhdistämisen ympärillä. Se jos mikä vaatii vastapainoksi harrastuksen jossa saa hetkeksi pysähtyä kiireen keskellä, kuten tämän kirjoittamisen.