Siirry pääsisältöön

Oma blogi

Ajatus omasta blogista on ollut mielessä jo pitkään. Olen aina kirjoittanut paljon. Päiväkirjoja, kirjeitä, tarinoita ja niin edelleen. Usein on myös käynyt mielessä jotain asiaa pohdiskellessa, että tästähän mä voisin kirjoittaa jos mulla olisi se blogi.
Mun elämä on tällä hetkellä myös tietyllä tavalla yksinäistä, eikä päivisin ole ketään jolle jakaa ajatuksia. Päivitän paljon Instagramia, mutta välillä ne mielessä pyörivät asiat on helpompi saada ulos kirjoittamalla.
En väitä olevani blogin kirjoittamisessa välttämättä hyvä, kuten en myöskään väitä tietäväni kaikesta mitä tänne kirjoitan vaan tekstit ovat mun omia ja ajatuksia, näkemyksiä ja kokemuksia. Jos niistä on apua jollekin toisellekin, niin hienoa.
Voisin kuvitella että aiheet tulevat pyörimään hyvinvoinnin, liikunnan, syömisen, perhe-elämän ja arjen sekä kaikkien näiden yhdistämisen ympärillä. Se jos mikä vaatii vastapainoksi harrastuksen jossa saa hetkeksi pysähtyä kiireen keskellä, kuten tämän kirjoittamisen.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Liikuntaa ilman salia

Usein ajatellaan, että ainoa tapa kuntoilla "oikein" on mennä kuntosalille. Mä en ole oikein koskaan päässyt siihen hommaan mukaan. Olen kyllä omistanut enemmän kuin yhden salikortin, ja tänäkin talvena kävin muutaman kerran. Liikkua voi niin monella eri tavalla, ja jokaisen pitäisi löytää se oma juttunsa. Silloin se ei tunnu velvollisuudelta, ja siitä saa enemmän irti. Mä olen vihannut liikuntaa lapsesta asti. Kävin kiltisti baletissa, jumppakerhossa, taitoluistelussa, telinevoimistelussa ja koulun liikuntatunneilla. Mikään niistä ei tuntunut olevan mun juttu. Mikä näitä kaikkia yhdistää, on varmasti ainakin se, että niissä on muitakin. En harrastanut koskaan mitään, missä olisi oltu yksin. Ja tämän jos olisi tajunnut tuolloin, ei olisi tarvinnut odottaa yli parikymppiseksi asti että kuin opin nauttimaan urheilemisesta. Ensin aloitin lenkkeilemällä, sitten siirryin kotitreeneihin ja lopulta ulos jumpalle. Ja vaikka huomaan myös salin hyödyt ja voin hyvin kuvitella tekev

Mietteitä muutosten keskeltä

 Lapsista nuorempikin aloittaa syksyllä koulun. Yksi aikakausi päättyy, viimeistä kertaa meidän perheessämme. Pian meillä ei ole ollenkaan enää pieniä päiväkoti-ikäisiä lapsia, vaan kaksi koululaista. Kaikki on samalla niin hienoa ja jännittävää, mutta kuitenkin haikeinta mitä olen koskaan kokenut. Muistan kyllä, kuinka itkin, kun esikoinen aloitti koulun. Samalla meillä oli kuitenkin kotona parin kuukauden ikäinen vauva, ja elämä oli hyvin erilaista kuin nyt. Jollain tavalla tuntuu siltä, kuin joutuisin nyt päästämään irti. Tiedän, että minua tarvitaan vielä vuosia ja minulla on onneksi lasteni kanssa todella läheinen ja tiivis suhde. Vanhempi lapsistamme on jo yläasteella, joten hänen kanssaan olen onneksi joutunut harjoittelemaan tätä kaikkea. Silti en voi välttää tuntemasta, että yksi vaihe elämässä on nyt lopullisesti ohi. Surullista, haikeaa ja kaunista. Näen muutoksen jo tyttäressäni. Pieniä tekoja ja eleitä, joissa itsenäistyminen ja kasvaminen konkretisoituu. Olen maailman o

Tortillat broilerin jauhelihasta

Koska olen syönyt naudan jauhelihasta valmistettua ruokaa kyllästymiseen asti, olen nyt käyttänyt enemmän kanaa ja myös kanan jauhelihaa. Muutama päivä sitten tein itselleni siitä tortillatäytteen. Käytän usein ruokiin sitä, mitä sillä hetkellä kaapista löytyy. Niin tässäkin tapauksessa. Kuvan alla tän herkun ohje. broilerin jauhelihaa tomaattimurskaa/paseerattua tomaattia pakasteherneitä pakastemaissia valkosipulia tuoretta kurkkua tuoretta paprikaa vegaanista valkosipulikastiketta tortillapohjat Koska vehnä aiheuttaa mulle todella pahan ihottuman käsiin, olen syönyt nyt maissista tehtyjä tortillapohjia, joita löytyy ainakin Tescon valmistamana S-ryhmän kaupoista. Olen myös joskus jättänyt jauhelihan kokonaan pois, ja korvannut sen esimerkiksi kukkakaalilla tai parsakaalilla. Todella hyvää myös niin!